|
|
|
Maankäyttöluokat
Ekologinen jalanjälki mittaa resurssien käyttöä maankäytön avulla. Ravinnon, hyödykkeiden ja energian tuotantoa varten tarvitaan maankäyttöluokkiin jaettuja maatyyppejä. Nämä maankäyttötavat ovat intuitiivisesti varsin selviä kulutuksen aiheuttamien päästöjen sitomista ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä varten tarvittavia maa-alueita lukuun ottamatta.
Ekologisen jalanjäljen maankäyttöluokat
| Ekologisesti tuottava viljelymaa |
ravinnon, rehun ja kuitujen tuotanto |
| Ekologisesti tuottava laidunmaa |
lihan, nahan, villan ja maidon tuotanto |
| Ekologisesti tuottava metsämaa |
puun tuotanto |
| Ekologisesti tuottava vesialue |
kalojen ja muiden merenantimien tuotanto |
| Rakennettu maa-alue |
rakennukset, tiet ja muu infrastruktuuri |
| Ekologisesti tuottava ”energiamaa” |
hiilidioksidipäästöjen sitominen |
| Monimuotoisuuden säilyttämiseen tarvittava alue |
luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen |
Laskennallista ”energiamaata” tarvitaan fossiilisten polttoaineiden käytöstä syntyneiden hiilidioksidipäästöjen palauttamiseksi takaisin luontoon siten, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ei ylitä luonnollista tasoa. ”Energiamaan” avulla kuvataan sitä, kuinka suuri maapallomme pitäisi olla, jotta se pystyisi käsittelemään ihmisten aiheuttamat hiilidioksidipäästöt.
YK:n kestävän kehityksen toimikunnan mukaan 12 prosenttia ekologisesti tuottavasta maasta tulisi suojella, jotta luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti säilyisi. Seitsemäs ekologisen jalanjäljen maankäyttöluokka koostuisi laskennallisesta monimuotoisuuden ylläpitämiseen tarvittavasta maa- ja vesialueesta.
|