Taustaa

Suomessa myös julkinen sektori on jo pitkään tehostanut energiankäyttöään. Energiansäästön valtakunnallinen toimenpideohjelma julkaistiin vuonna 1992 ja julkisen sektorin energiansäästöohjelma vuonna 1993. Tavoitteena oli alentaa ominaiskulutuksia eli saada tuote tai palvelu aikaiseksi pienemmällä energiankäytöllä kuin aikaisemmin. Tampereen kaupungin energiansäästösuunnitelma vuosiksi 1995-2005 valmistui vuoden 1994 lopulla em. toimenpideohjelman seurauksena.

Vuonna 1998 kaupunki solmi kuntien vapaaehtoisen energiansäästösopimuksen kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa. Energiansäästösopimuksen toteutus ja tavoite noudattelivat kaupungin energiansäästösuunnitelmaa, mutta sopimuksen avulla kunta sai toteutukseen uusia työkaluja: Sopimus sisälsi mm. tukirahoitusjärjestelmän, joka suunnattiin energiakatselmuksiin ja energiansäästöinvestointeihin. Sopimuksen solmimisen jälkeen noin puolet katselmoinneista onkin toteutettu tukirahoituksella. Sopimusta jatkettiin kuntien vapaaehtoisella energia- ja ilmastosopimuksella vuonna 2004 ja edelleen vuonna 2006. Nykyinen sopimus on voimassa vuoden 2007 loppuun (http://www.kunnat.net/k_peruslistasivu.asp?path=1;29;356;1033;38145;38197).

Uusi EU:n Vihreä kirja energiatehokkuudesta (http://ec.europa.eu/energy/efficiency/doc/ 2005_06_green_paper_book_fi.pdf) on asettanut tavoitteeksi kahdenkymmenen prosentin energiansäästön vuoteen 2020 mennessä ja se mainitsee energiansäästön olevan tehokkain keino ilmastonmuutoksen torjunnassa ja kasvihuonepäästöjen rajoittamisessa. EU on sitoutunut voimakkaasti kasvihuonepäästöjen rajoittamiseen ja Kioton sopimuksen noudattamiseen. Suomen tavoitteeksi Kioton sopimuksen EU:n sisäisessä taakanjaossa on asetettu päästöjen pitäminen vuoden 1990 tasolla. Tampereen kaupunki on myös sitoutunut vahvasti ilmastonmuutoksen torjuntaan, ja se liittyi vuonna 1997 ICLEIn Kuntien Ilmastokampanjaan (http://www.kunnat.net/k_peruslistasivu.asp?path=1;29;356;1033;36689;36692).