Ilmastositoumukset

Kansainväliset ilmastositoumukset

YK toimii ilmastopolitiikan neuvotteluareenana. Kansainvälisen Ilmastopolitiikan perusta on Rio de Janeirossa vuonna 1992 solmittu ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus. YK:n ilmastosopimuksen tavoite on vakauttaa ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuus sellaiselle tasolle, ettei ihmiskunta voi toiminnallaan vaikuttaa maapallon ilmastojärjestelmään.

Vuonna 1997 järjestettiin Kiotossa kolmas YK:n ilmastosopimuksen osapuolten konferenssi. Kioton kokouksessa sovittiin teollisuusmaiden päästöjen vähentämisestä. Tavoitteena on supistaa teollistuneiden maiden yhteenlaskettuja kasvihuonekaasupäästöjä vuosien 2008 ja 2012 välisenä aikana 5,2 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna. Tämän ensimmäisen määrällisiä tavoitteita asettaneen ilmastosopimuksen erityispiirteenä ovat joustomekanismit eli päästökauppa, yhteistoteutus ja puhtaan kehityksen mekanismi, joiden avulla sopijamaat voivat pienentää päästövähennysten aiheuttamia kustannuksia.

Laillisesti sitova Kioton pöytäkirja astui lopulta voimaan helmikuussa 2005, kun tarpeeksi monta sopimuksen allekirjoittanutta valtiota oli ratifioinut sen. Suomi oli hyväksynyt sopimuksen muiden EU-maiden mukana jo toukokuussa 2002. Euroopan unionin tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 8 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna. Tavoite on jaettu jäsenvaltioiden kesken sisäisellä taakanjakosopimuksella. Suomi on sitoutunut vakiinnuttamaan päästönsä vuosien 2008–2012 aikana vuoden 1990 päästötasolle. Jos unionin sisäinen sopimus raukeaa, jokaisen EU-maan pitää supistaa kasvihuonekaasupäästönsä 8 prosenttia vertailuvuotta 1990 pienemmiksi.

Ilmastonmuutoksen vastaisen työn kannalta Kioton pöytäkirjan tavoite on täysin riittämätön. Kyse onkin ollut ensimmäisestä konkreettisesta askeleesta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Kioton ensimmäinen kausi päättyy vuonna 2012 ja seuraavan kauden tavoitteista neuvotellaan vuosina 2008–2009. Tavoitteena on tiukentaa päästörajoja. Vaikka teollisuusmailla on ensisijainen päästöjen vähentämisvastuu, myös kehittyvien maiden ja kehitysmaiden on pidemmällä aikavälillä ryhdyttävä vähentämään päästöjään.

EU:n valtionpäämiesten huippukokouksessa sovittiin keväällä 2007, että unioni tavoittelee 20 prosentin päästövähennystä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. EU on luvannut tiukentaa tavoitteensa 30 prosenttiin, mikäli saadaan aikaan maailmanlaajuinen ilmastosopimus asiasta. EU:n tavoitteet konkretisoituvat joulukuussa 2008 hyväksytyssä energia- ja ilmastopaketissa. Päästöjen vähentämiseksi edistetään uusiutuvien energialähteiden käyttöä siten, että niiden osuus nousee viidennekseen vuonna 2020. Energiankäyttöä pyritään samanaikaisesti tehostamaan 20 prosentilla.