Ilmastositoumukset

Kioton pöytäkirja

Kiotossa vuonna 1997 järjestetyssä YK:n ilmastokokouksessa sovittiin teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämismääristä ja -aikataulusta. Tavoitteena on vähentää yhteenlaskettuja kasvihuonekaasupäästöjä vuosien 2008–2012 aikana vähintään 5 prosenttia. Kioton pöytäkirjaksi kutsutun ilmastosopimuksen erityispiirteenä ovat joustomekanismit, joiden tarkoitus on helpottaa osallistujamaiden päästövelvoitteiden toteuttamista.

Laillisesti sitova Kioton pöytäkirja astui lopulta voimaan helmikuussa 2005, kun tarpeeksi moni valtio oli ratifioinut sen. Suomi oli hyväksynyt sopimuksen muiden EU-maiden mukana toukokuussa 2002. Pöytäkirjan ratifioineiden 150 teollisuusmaan ulkopuolelle ovat jättäytyneet Yhdysvallat ja Australia.

Euroopan unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoite on 8 prosenttia vuoden 1990 päästömäärästä. Kioton pöytäkirjan tavoite jaettiin jäsenvaltioiden kesken unionin sisäisellä taakanjakosopimuksella. Suomen tavoitteeksi tuli, että maamme vakiinnuttaa kasvihuonekaasupäästönsä vertailuvuoden 1990 tasolle vuosien 2008–2012 aikana. Jos unionin sisäinen sopimus raukeaa, kaikkien EU-maiden pitää supistaa päästönsä 8 prosenttia pienemmiksi kuin vuonna 1990.

Ilmastonmuutoksen etenemisen kannalta Kioton pöytäkirjan tavoite on riittämätön. Kyse onkin vasta ensimmäisestä konkreettisesta askeleesta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Tavoitteena on tiukentaa päästörajoja tulevaisuudessa asteittain. Vaikka teollisuusmailla on ensisijainen päästöjen vähentämisvastuu, myös kehittyvien maiden ja kehitysmaiden on pidemmällä aikavälillä ryhdyttävä vähentämään päästöjään.