Kasvihuonekaasupäästöt

Tampere aiheutti vuonna 2003 parisen prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Energiantuotannosta ja -kulutuksesta, liikenteestä, jätehuollosta ja maataloustuotannosta pääsi ilmaan hiilidioksidia, metaania ja typpioksiduulia hiilidioksidiekvivalenteiksi muutettuna 1 750 tuhatta tonnia. Tämä tekee jokaista tamperelaista kohti 8,7 ekvivalenttitonnia kasvihuonekaasupäästöjä.

Kasvihuonekaasujen päästöt

Tampereen kasvihuonekaasujen päästöt lisääntyivät hieman valtakunnallista päästökehitystä maltillisemmin. Vuonna 2003 paikalliset kulutusperusteiset päästöt olivat yli 15 prosenttia suuremmat kuin vuonna 1990, kun koko maan päästöt ylittivät 20 prosentilla Kioton pöytäkirjassa sovitun vertailuvuoden päästömäärän.

Vuonna 1999 kulutusperusteiset kasvihuonekaasupäästöt olivat yli 7 prosenttia perusvuoden 1990 päästöjä suuremmat. Ekvivalenttimääräisten kasvihuonekaasupäästöjen kasvuvauhti jatkui samana myös vuosituhannen vaihteen jälkeisenä tarkastelujaksona.

Kasvihuonekaasujen päästöt olisivat voineet lisääntyä Tampereella enemmänkin ellei paikallisessa sähkön ja lämmön tuotannossa olisi panostettu yhä enenevässä määrin maakaasun käyttöön. Vaikka maakaasun päästöt kaksinkertaistuivat vuosien 1990–2003 aikana ja sen päästöosuus kasvoi 32 prosentista 52 prosenttiin, maakaasun käyttö syrjäytti samanaikaisesti laskennallisesti enemmän kasvihuonekaasuja aiheuttavan turpeen polttoainekäyttöä. Energialähteiden kasvihuonekaasupäästöt -kuvion Muut kuin energialähteet -ryhmä sisältää jätehuollon ja maatalouden tuotantotoiminnan päästöt.

Eri polttoaineiden kasvihuonekaasupäästöt

Rakennusten lämmitys aiheutti 39 prosenttia Tampereen vuoden 2003 kasvihuonekaasupäästöistä. Sähkön osuus kipusi 36 prosenttiin. Jos siitä vähennetään lämmitykseen käytetty sähkö, sähkönkulutuksen päästöjen osuus oli 31 prosenttia. Liikenteen päästöosuus oli 17 prosenttia, kun puolestaan teollisuuden ja maatalouden energiankäytön sisältävä muu polttoaineiden käyttö aiheutti noin 10 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä. Jätehuollosta aiheutuneiden päästöjen osuus oli 3 prosenttia maataloustuotannon osuuden jäädessä vain 0,3 prosenttiin.

Kulutustoimintojen kasvihuonekaasupäästöt

Kasvihuonekaasupäästöt lisääntyivät vuosina 1990–2003 erityisesti 59 prosentilla kasvaneiden sähkönkulutuksen aiheuttamien päästöjen vuoksi; sähkölämmityksen päästöt kasvoivat 126 prosenttia ja muusta sähkönkäytöstä johtuneet päästöt 52 prosenttia. Kaukolämmön aiheuttamat päästöt lisääntyivät samalla aikavälillä vain 6 prosenttia, vaikka sen kulutus kasvoi Kasvener-laskelmien mukaan lähes 27 prosenttia. Polttoöljyllä tapahtuvan muun erillislämmityksen vähentyminen näkyy sen 12 prosenttia supistuneissa päästöissä.

Liikennemäärän kasvu johti siihen, että Tampereen liikenteen kasvihuonekaasupäästöt lisääntyivät kymmenesosalla vuosien 1990 ja 2003 välisenä aikana. Kaatopaikkojen ja jätevedenpuhdistuksen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt putosivat puoleen vuoden 1990 tasolta. Tähän on syynä viime vuosikymmenen loppupuolella aloitettu kaatopaikoilla syntyvän metaanikaasun talteenotto.

Eri sektorien kasvihuonekaasupäästöt

Jos vuoden 2003 päästömääriä tarkastellaan sektoreittain, suurimman osuuden aiheutti palvelusektori 24 prosentillaan. Eniten kasvihuonekaasujen päästöt lisääntyivät kuitenkin teollisuudessa, jonka päästöt kasvoivat 50 prosenttia vuosina 1990–2003. Myös kotitalouksien päästöt kasvoivat merkittävästi, lähes 30 prosenttia. Tampereen kaupungin ja muun julkisen sektorin osuudet muuttuivat prosenttiyksikön verran ylöspäin 16 ja 7 prosenttiin.

Kasvener-mallin Erittelemättömät-ryhmän kasvihuonekaasupäästöosuus pieneni neljänneksestä viidenneksen. Tässä raportissa erittelemättömien toimintojen ryhmään sisältyy kaikki liikenne mukaan lukien palvelusektorin liikenneosuus.